Tässä ensimmäisessä osassa teemme katsauksen taustalla olevaan maailmankuvaan joka estää virtojen kumpuamisen meistä. Toisessa osassa tutkailemme todellista tilannetta ja muutoksen aiheuttajaa ja sen seurauksia kun virrat pääseekin kumpuamaan meistä.
Mikä saisi tai mitä pitäisi tapahtua, jotta me, kristikansa, ajattelisimme Jumalan Valtakuntaa ulospäin suuntautuvana virtana? Näin kyselin pari vuotta sitten. Sitten tuli korona. Edelleen ajattelemme liiaksi, että ihmiset täytyy kerätä paikkaan x, joka useimmiten on kirkkorakennus (vähintään streamiin). Niin, eihän se huono asia ole. Huono asia on se, että olemme niin fiksoituneet tuohon ajatukseen, että unohdamme kokonaan lähtiessämme sieltä ‘palvella Herraa iloiten’. Ihmisten kokoaminen tiettyyn paikkaan tiettynä aikana viikosta on pääsääntöisesti hyvä asia ja itseasiassa siitä voi tehdä ihan huippujutun myös. Varsinkin jos tuo kokoontuminen ohjaa ihmisiä “menemään” eli elämään lähetettyinä. Ei vain menemään eli menempä omiin askareihin ja jätän Jumalalta saamani tehtävän ja kutsumuksen taakseni.
Tällä erää seurakunnat ja kristityt Suomessa oirehtivat. Tai paremminkin: nääntyvät. Lääkettä koitetaan löytää asiaan milloin mistäkin, joka ei kuitenkaan tuo aitoa muutosta asiaan. Ainoa lääke on alla oleva Jeesuksen lupaus ja puhe.
Hänelle vartija avaa portin, ja lampaat kuuntelevat hänen ääntään. Hän kutsuu lampaitaan nimeltä ja vie ne laitumelle.
Laskettuaan ulos kaikki lampaansa hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, koska ne tuntevat hänen äänensä
Joh. 10:3-4
Usein yhdistämme tämän kohdan esim. Joh. 21, jossa Jeesus sanoo Pietarille: ruoki lampaitani. Meille piirtyy kuva jumalanpalveluksesta jossa pastori jakaa sanaa. Onko tämä tosiaan näin? Mietitään hieman yo. Jeesuksen vertauksen kautta tätä: Siellä ne lampaat ovat, lammastarhassa. ‘Safe&sound’. Siellä on hyvä olla, siellä ollaan turvassa. Ainoa huono asia siinä on, että siellä ei ole ruokaa. Kun Jeesus sanoo Pietarille että ruoki lampaitani niin onko meillä todenmukainen mielikuva tästä? Jos yllä mainitsemani mielikuva pitää paikkaansa niin siinä tapauksessa paimenen tehtävä on nyhtää ruoho laitumelta ja kantaa se lammastarhaan ja sitten yksitellen syöttää lampaat: “suukku auki”.
Entäpä jos Jeesus onkin niin hyvä Herra, että hän kutsuu meidät syömään samaa ruokaa mitä hän itse söi? Muistatte varmaan Joh. 4:34:
“Minun ruokani on se, että täytän lähettäjäni tahdon ja vien hänen työnsä päätökseen.”
Olemmeko me paimenet ja opettajat käsittäneet tämän jotenkin aivan nurinkurisesti? Onko se todellinen ruoka siinä, että me johdatammekin lauman ulos lammastarhasta laitumelle? Voisiko sittenkin olla, että tämä on Herramme tahto ja tarkoitus meille seurakuntana? Me saamme todellisen ruuan kun toimimme maailmassa valona, koska me seuraamme Jeesusta joka johtaa meidät sinne.
Parasta tässä on se, että Jeesus itse on siellä kanssamme. Ei hän jätä meitä oman onnemme nojaan, vaan nimenomaisesti puhuu ja ohjaa meitä ja opimme kuulemaan hänen äänensä. Eikö tämä peilaa lähetyskäskyn lupausta: …Tehkää opetuslapsia… minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti?
Sinä, yhteisön / pienryhmän johtaja, mikä on seuraava askeleesi että viet joukot syömään? Miten voitte tehdä sitä yhdessä? Lähetyskäskyn priorisoiminen niin omassa kuin yhteisön elämässä tuo todellisen ruuan seurakunnalle ja se kasvattaa myös laumaa. Entä sinä, kristitty? Ei tämä koske pelkästään johtajia vaan jokaista Kristuksen omaa. Lopeta nälkiintymisvaihe elämässäsi, seuraa Jeesusta lammastarhasta ulos. Kyllä, siellä on vaarallista, siellä on susia. Mutta siellä on Jeesus!
Lue täältä osa 2 jossa Raamatun esimerkki siitä miten Pyhä Henki johdattaa, kun kuuntelemme ja tottelemme!
Kirjoittanut Pyry Winter
Pyryn sydämellä on nähdä Kristuksen ruumiin aktivoituminen Suomessa niin, että sen liike yltää maan ääriin saakka lähetyskäsky maalinaan. Pyry toimii hengellisessä työssä Varsinais-Suomen Kansanlähetyksessä.
Viimeisimmät kommentit