Opetuslapseuteen ja opetuslasten tekemiseen liitetään joskus ajatus elitismistä tai paremmuuteen pyrkimisestä. Ikään kuin opetuslapsia tekevä elämäntapa olisi varattu vain harvoille. Olen kuullut jopa verrattavan opetuslapsia tekeviä maratonjuoksijoihin tai maajoukkueurheilijoiin, kun ‘tavalliset’ kristityt ovat peruslenkkeilijöitä tai höntsäilijöitä. Tällainen ajattelu aiheuttaa Kristuksen ruumiissa sekaannusta ja epätervettä vertailua. Ajattelevatko jotkut kristityt kenties olevansa parempia kuin toiset?
Opetuslapseus on lopulta sydämen asia: opetuslapsi seuraa Jeesusta ja opetuslasten tekijä antaa opetuslapsilleen esimerkin Jeesuksen seuraamisesta. Minkälaisen esimerkin Jeesus antoi, jotta voisimme häntä seurata? Hän oli ennen kaikkea nöyrä ja itsensä antava. Hän ‘’ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti.’’ (Fil. 2:6-8) Jeesus ei siis ollut väkivallalla puskeva sankari, vaan päätti toimia kuuliaisuudessa täysin riippuvaisena Isästä ja Pyhän Hengen voimasta.
Tullessaan ihmiseksi Jeesus tuli siis oikeasti ihmiseksi, kuolevaiseksi ja heikoksi, kaikin puolin tavalliseksi ihmiseksi, joka koki ihmiselämän synkkyydet. Tämän vuoksi mekin voimme seurata hänen antamaa esimerkkiä. Johanneksen kirjeessä sanotaankin: ‘’joka sanoo pysyvänsä hänessä, tulee elää kuten hän eli’’.
Tämä herättää kysymyksen: miten syntiin lankeava ihminen voi seurata täydellisen vapahtajan antamaa esimerkkiä? Meidän ei tietenkään tule mennä ristille ja kuolla maailman syntien puolesta, sillä se on ollut Jeesuksen ainutlaatuinen messiaaninen tehtävänsä. Me palvomme vapahtaja-Jeesusta, joka voitti kuoleman, ja seuraamme ihmis-Jeesusta, joka ‘’tuli kaikin tavoin veljiensä kaltaiseksi’’. Nämä kaksi ovat ihmeellisellä tavalla yhtä ja samaa Jeesusta. Hän oli näitä molempia saumattomasti ja samanaikaisesti, vailla ristiriitaa.
Kysytään vielä tarkemmin: miten Jeesus käytännössä eli? Minkälaista elämää hän opetuslapsilleen mallinsi?
Evankeliumeissa on useita kuvauksia Jeesuksesta rukoilemassa yksinäisyydessä. Erityisesti ennen tärkeimpiä päätöksiä ja ajanjaksoja hän vetäytyi rukoilemaan. Hän etsi yhteyttä Isään, jonka tahtoa hän halusi kaikessa noudattaa. Jeesus eli täysin Isän rakkauden ja huolenpidon varassa. Hän kesti kohtaamansa koetukset Pyhän Hengen antamalla voimalla. Tämä oli hänen voimanlähteensä. Hän ei näyttäytynyt inhimillisesti voimakkaana ja dominoivana, vaan nöyränä ja kuuliaisena poikana, jossa Herran voima vaikutti.
Voimme siis seurata hänen esimerkkiään elämällä Isän rakkaudessa ja Pyhän Hengen voimassa ja tällä tavalla mallintaa omille opetuslapsillemme Jeesus-elämää.
Jeesuksen antaman esimerkin valossa koko lähetyskäsky näyttäytyy erilaisena, kuin mitä olemme kenties oppineet sen tuntemaan. Lähetyskäsky on annettu tavallisille tämän päivän opetuslapsille, koska tavallisten ihmisten on tarkoitus viedä se päätökseen.
Paavali lähestyy opetuslapseuden teemaa koruttoman vertauskuvan kautta: me olemme saviastioita.
Saviastiat ovat arkisia käyttötavaroita. Paavali kirjoittaa, että ne loistavat säröjen lävitse Jumalan kirkkautta. Me olemme näitä saviastioita, itsessämme heikkoja ja monin tavoin säröillä. Jumala on kuitenkin valaissut pimeät sydämemme Kristuksen kasvoilta loistavalla valolla. Tuo valo ‘’opitaan tuntemaan ja se levittää valoaan’’ (2. Kor. 4:6). Tätä on opetuslasten tekeminen: Jeesuksen tuntemista ja hänen tuntemisensa levittämistä. Jeesus sanoo: ‘’minä olen maailman valo’’ ja sitten: ‘’te olette maailman valo.’’ (Joh. 8:12, Matt. 5:14) Opetuslapsi on säröillä oleva saviastia, jonka säröjen kautta Jeesus – maailman valo – tulee esiin. Milloin valo leviää? Silloin kun tavallinen ihminen vastaanottaa Jeesuksen antaman kutsun tehdä opetuslapsia ja kulkee Pyhän Hengen voimassa.
Opetuslapsen elämä ei siis ole erinomaisuuden esittelyä tai kiiltokuvamaista sankaruutta. Opetuslapsen ei koskaan tule tavoitella omaa erinomaisuutta, vaan aina seurata Jeesuksen antamaa esimerkkiä. Hän ei tavoitellut omaa erinomaisuuttaan, vaan valitsi nöyryyden ja kuuliaisuuden tien. Opetuslapsen elämä on elämää taivaallisessa kutsussa tehdä opetuslapsia aina maan ääriin saakka, Pyhän Hengen voimassa.
Matias Pehkonen
Matiaksen sydän palaa opetuslapseusliikehdinnän rakentamisesta. Hän harjoittelee opetuslasten tekemistä kotona, työpaikalla sairaalassa sekä kiipeilysalilla ja -kallioilla.
Viimeisimmät kommentit