Sain hiljattain mahdollisuuden osallistua “museologien pikkujoulukierrokselle”. Vaimoni Ani, joka on museologi, saa edelleen ainejärjestönsä sähköpostia ja sieltä bongasimme pikkujoulukierroksen joka tällä kertaa oli opastettu kävelykierros “Turun paheelliseen historiaan”. Kävelykierroksen esittelyteksti kuului näin:

”Paheet ovat aina kuuluneet pikkujouluihin. Tällä kertaa niitä lähestytään eri suunnasta. Nyt kuullaan mihin kaikkiin paheisiin ja synteihin turkulaiset ovat vuosisatojen saatossa sortuneet!”

Piispa Rothovius valitti turkulaisten kiroilevan, elävän säädyttömästi, tottelemattomasti ja kevytmielisesti. Syyttipä piispa turkulaisten elävän lisäksi juoppoudessa, vihassa, kateudessa, ylpeydessä ja vielä rahanahneudessakin. Kuljemme halki historian ja syntisten katujen, ihmettelemme, millainen kaupunki on ollut ja kuinka paheita on koetettu kitkeä.”

Innostuin tästä hyvinkin paljon, sillä yleensä Herra puhuu historian kautta suunnaten näkyä tulevaisuuteen. Kierros alkoi referaatilla, joka on lausuttu vuonna 1812. Lausuja oli Suomen asiain komitean puheenjohtaja kreivi Gustaf Mauritz Armfelt. Armfelt kirjoitti Turun olevan “tyytymättömyyden ja kateuden pesäpaikka” sekä “kauhea kolo”, jossa oli myrkyttynyt ilmapiiri. Hänen mukaansa Turusta tulevat kaikki pahan siemenet. Armfelt jatkoi: “Turku on Sodoman ja Gomorran lihallinen serkku joka pitäisi polttaa poroksi”. Armfelt antoi asukkaidenkin kuulla kunniansa. Kaupungin virkamiehet olivat laiskoja ja hoitivat tehtäviään leväperäisesti. Akat olivat häijyjä ja turkulaiset nyt ylipäätään inhottavaa roskaväkeä. Histoorikon korvissa lausunnot kuulostavat hieman ylilyöviltä ja jotkut tutkijat ovatkin sitä mieltä, että ne olivat poliittista peliä saadakseen Helsingin pääkaupungiksi. Kuitenkin tulee mieleen, että mikäli nämä lausunnot olivat täysin keksittyjä ilman todellisuuden kaikua olisi niihin kyetty vastaamaan ja tekemään tyhjäksi moiset mustamaalamiset? Lähdenkin liikkeelle siitä olettamuksesta, että kaikupohjaa todellisuudelle löytyy. Olipa erikoista huomata muiden kierrokselle lähteneiden reaktioita Armfeltin tekstiin jotka kuuluivat suurelta osin seuraavanlaisesti: “mikään ei ole muuttunut, sama meno jatkuu”.

Se, mikä on erikoisen huomattavaa tässä Turun paheellisessa historiassa on se, että Turku oli myös Suomen uskonnollinen keskus ts. edusti kristinuskoa “kansallispyhättöineen” ja piispoineen. Miten ‘samasta lähteestä’ voi tulla makeaa ja karvasta? Vai oliko tuo uskonnollinen keskus sekä sen eliitti sittenkään niin makeaa? Kierroksella nimittäin kerrottiin miten kirkko pyrki ohjaamaan ihmisten käytöstä häpäisemällä heitä. Esim. jos olit sukupuolielämässäsi tehnyt “syntiä” (ml. ollut yhdynnässä aviopuolisosi kanssa paastopäivänä) saatettiin sinut laittaa seisomaan ‘häpeäpallille’ jumalanpalveluksessa saarnavirren ajaksi. Jos olit tehnyt pahempaa syntiä, jonka tässä tapauksessa voi aidosti luokitella synniksi, kuten ollut sukupuoliyhdynnässä henkilön kanssa joka ei ole aviopuolisosi saattoi joutua jalkapuuhun/häpeäpuuhun, sinut suljettiin yhteyden ulkopuolelle jolloin arkielämä tuli vaikeammaksi esim. työn suhteen ja tietenkin evättiin pääsy ehtoolliselle. Tällainen häpeällä kontrolloiminen on mitä pahinta uskonnollista vallankäyttöä sekä hengellistä väkivaltaa. Häpäistään ihminen, jotta hän tekisi kuten minä/me haluamme, jotta minulla/meillä säilyy valta ja näin ihminen sidotaan uskonnolliseen systeemiin, jolla ei ole mitään tekemistä Jumalan valtakunnan ja sen tuoman vapauden kanssa. Tämä kaikki tehdään vieläpä Jeesuksen nimessä.

Ihmisten puhekielessä tällaista toimintaa saatetaan kutsua esim. “paavinvallaksi”. Valitettavasti tätä ilmenee edelleen kristillisissä piireissä. Joskus tuota valtaa harjoitetaan häpeän sijaan tai jatkeeksi kiristämällä, uhkailemalla, erottamalla, ulossulkemisella yms. Olen itsekin ollut tilanteissa, joissa ihminen jolla on asemansa puolesta (edes näennäistä) valtaa on häpäissyt toisen henkilön koska tämä ei ole toiminut kuten hän on käskenyt tai halunnut. Tällainen käytös on saanut sydämeni hyvin surulliseksi eikä pelkästään häpäistyn henkilön puolesta vaan myös tuon johtajan puolesta. Hän toimii nimittäin täysin Jeesuksen antaman ohjeistuksen vastaisesti. Pahimmassa tapauksessa hän jopa vetoaan Raamattuun että on oikeassa jonkin tietyn asian suhteen ja hyvinkin raamatullinen vaikka todellisuudessa likaa Jeesuksen nimen.

Silloin Jeesus sanoi heille: ”Kuninkaat hallitsevat herroina kansojaan, ja vallanpitäjät vaativat, että heitä kutsutaan hyväntekijöiksi. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka teidän joukossanne on suurin, se olkoon kuin nuorin, ja joka on johtaja, olkoon kuin palvelija. Luuk. 22:25-26

Nyt on kuva maalattu. Mitä me tähän sanomme? Kirkon harjoittama toiminta ei auttanut turkulaisia elämään Jumalalle kunniaksi ja maallemme siunaukseksi. Tämän ikävän ja kieron kuvan edessä jonka historia meille maalaa on esitettävä kysymys: Onko meillä muuta mahdollisuutta kuin toimia Jeesuksen antaman esimerkin mukaisesti: kuolla itselle, kantaa risti ja seurata Jeesusta? Elää uhrautuvaa elämää muiden parhaaksi, jotta he saavat oppia tuntemaan todellisen Jeesuksen, jotta he saavat maistaa millaista on valon valtakunta? Eikö tämä ole ainoa oikea tapa liittyä Jumalan missioon? Eikö tämä ole se tapa jolla Jumala voi antaa meille ja myös Turulle uuden suunnan ja tulevaisuuden? Eikö Jeesuksen veri ole kokonaisvaltaisesti puhdistava ja vapauttava menneisyyden kahleista?

Rakkaat veljet ja sisaret Kristuksessa: kutsunkin teitä yhdessä kanssani elämään Jeesus-elämää, joka eletään nöyryyden ja anteeksiantamuksen mielenlaadulla, koko elämänsä uhraavalla asenteella ja kuuliaisina ainoalle oikealle kuninkaalle!

Ja jos kerran Turku on pahassa ollut näinkin vaikutusvaltainen, niin eikö Herra voi kääntää Turun kohtalon ja aseman olemaan hyvässä vaikutusvaltainen niin, että ne hyvät siemenet joita nyt on kylvetty ja kylvetään ja ne hienot missionaaliset innovaatiot joita jatkuvasti löydetään ja kehitellään saa levitä koko maahan ja aina maan ääriin saakka! Uskon, että tämä on Jumalan antama kairos-aika Turulle kuin myös koko Suomelle astua siihen tehtävään ja kutsuun jonka Jeesus on meille antanut: tehdä kansoista opetuslapsia! Astutaan siihen uskontäyteisinä yhdessä!

Samaa aihepiiriä oleva blogi Uskonnollinen eliitti hallitsee häpeällä täältä.

Pyry Winter

Pyryn sydämellä on nähdä Kristuksen ruumiin aktivoituminen Suomessa niin, että sen liike yltää maan ääriin saakka lähetyskäsky maalinaan.