Hän oli heikko, kun hänet ristiinnaulittiin, mutta Jumalan voimasta hän elää. Mekin olemme heikkoja, koska olemme häneen liitettyjä, mutta yhdessä hänen kanssaan me elämme Jumalan voimasta, ja te saatte sen tuntea. Tutkikaa itseänne, oletteko uskossa. Pankaa itsenne koetteelle. Ettekö huomaa, että Jeesus Kristus on teidän keskellänne? Ellei niin ole, ette selviydy koetuksesta.
2. Kor. 13:4-5
Miten Paavali jaksoi kulkea eteenpäin edistäen Jumalan valtakuntaa?
(Näin hän muuten käytännössä edisti: 1) menemällä uusille tuntemattomille alueille 2) julistamalla evankeliumia, 3) tekemällä opetuslapsia, 4) istuttamalla uusia seurakuntia ja 5) kasvattaen johtajia niin seurakuntaan kuin uusille lähetyskentille)
Tuo kaikki toi hänelle suunnatonta kärsimystä. Vaikuttaa siltä, että Paavali ymmärsi tämän tärkeän elementin: kärsimyksen. Ehkä hän oli oppinut sen Jeesukselta? Kenties Jeesuksen ilmestyessä hänelle ja nähdessään ristiinnaulitsemisen jäljet Paavalille selvisi että meidän on mentävä Jumalan valtakuntaan monen ahdingon kautta. Tämä tosiasia kirkastui: ’Armo on ilmaista, mutta herätys maksaa’. Kirkkohistoriasta voimme lukea suuristakin herätyksistä. Useimmiten meiltä jää huomaamatta miten moni on kärsimysten kautta ollut Jumalan välikappaleena näissä herätyksissä.
Edelleen: miten Paavali jaksoi tällaista elämää? Elämää jossa häntä ruoskitaan useamman kerran, kivitetään niin, että luulevat kuolleeksi, vaaroja matkalla, varaallista merenkäyntiä yms. Paavali jopa sanoo, että hänellä on Kristuksen arvet ruumiissaan.
Nämä ovat vain ulkoisia tekijöitä. Uskonpa, että nuo ulkoiset kärsimykset eivät olleet mitään sisäisten kärsimysten rinnalla. Paavali kertoo galatalaisille: Rakkaat lapseni, teidän vuoksenne minun on jälleen kärsittävä synnytystuskia, kunnes Kristus saa muodon teissä. Hän kärsii niin suuresti, että vertaa niitä synnytystuskiin. Paavalin visio ja päämäärä galatalaisille on kuitenkin selvä: Kristuksen muoto. Tästä löydämmekin osan vastausta miksi Paavali oli valmis kärsimyksiin: Kansojen uskonkuuliaisuus, Kristuksen muoto eri ihmisryhmissä.
Mikä motivoi Paavalia hyväksymään kärsimyksen osaksi strategiaa? Esim. ilman ruoskintaa ja vankilareissua ei olisi syntynyt Filipissä vanginvartijan kotona uutta seurakuntaa. Ilman kärsimyksien keskellä iloitsemista tuskin olisi avautunut tämä ovi. Siellä vankityrmässä he kuitenkin ylistivät Jumalaa!
Kärsimysten keskellä ylistäminen oli osa seurakunnanistutusstrategiaa!
Oliko Paavalin motivaatio hyvä palkka? Nähtävästi ei. Paavali teki osittain päivätyötä teltantekijänä (välillä elättäen koko tiiminsä). Oliko Paavalin motivaatio kunnia ja erityisasema Juudeassa olevan seurakunnan keskellä sekä istuttamiensa seurakuntien keskellä? Nähtävästi ei. Paavali ei ollut kovinkaan tervetullut vieras Jerusalemin seurakuntaan niinä kertoina kun hän siellä kävi. Istuttamissaan seurakunnissa hän koki vastustusta (esim. 2. Kor.) jossa häntä mustamaalattiin. Kuitenkin hän jatkoi eteenpäin. Kun Paavali joutui ensimmäisen kerran oikeuden eteen ”ei kukaan tullut avukseni vaan kaikki jättivät minut yksin”. Hänen tiimiläisiään hylkäsi hänet mieltyneinä maailmaan ym.
Kuitenkin Paavali kertoo nk. ”joutsenkirjeessään” (2. Tim) että hänet uhrataan pian, lähdön hetki on tullut ja kuitenkin: ”Olen kilpaillut hyvän kilpailun, olen juossut perille ja säilyttänyt uskoni”.
En voi löytää mitään muuta syytä kuin sen, että Kristus Jeesus on ollut hänen koko elämänsä. Risti on Paavalin ainoa kerskauksen aihe: ”siinä on maailma minulle ristiinnaulittu ja minä maailmalle”. Paavali on siis kuollut. Jeesus Kristus elää hänessä. Jeesuksen sisäisen tuntemus ja armon omistaminen ovat vaikuttimia Paavalin pysäyttämättömyydelle. Paavali sanookin: Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko. Paavali eli Isän Jumalan rakkaudesta, Jeesuksen Kristuksen armossa ja Pyhän Hengen voimassa. Hän suostui heikkouteen ja kärsimyksiin tullakseen Jeesuksessa vahvaksi.
Saatamme kokea kärsimystä elämässämme – se on kutsu syvempään Jeesuksen Kristuksen tuntemiseen. Sanoisin, että se on jopa suoranainen kutsu missioon: kaiken kärsimyksen ja sairauden keskellä osallistua Jumalan missioon! Ei siis käperrytä itsemme kun koemme vaikeuksia, sairautta, kärsimystä, vastustusta tai jopa vainoa! Käperrytään Jeesukseen ja Jeesuksen antamaan perheeseen, Hänen seurakuntaansa. Näin voimme kantaa toistemme taakkoja ja auttaa toisiamme rakkauteen ja hyviin tekoihin! Antautumalla Jeesukselle Kristukselle olemme vapaita vaikeuksien vaikutuksesta (vaikka ne eivät poistu elämästämme). Näin Hänestä tulee meille kaikki kaikessa, Häneen liitettyinä olemme heikkoja mutta kaiken heikkouden keskellä elämme Jumalan voimasta!
Kirjoittanut Pyry Winter
Pyryn sydämellä on nähdä Kristuksen ruumiin aktivoituminen Suomessa niin, että sen liike yltää maan ääriin saakka lähetyskäsky maalinaan. Pyry toimii täysipäiväisessä hengellisessä työssä Varsinais-Suomen Kansanlähetyksessä.
Viimeisimmät kommentit